Etsimessä

Kökkötraktori

Hei, voisiko joku tulla vähän työntämään?

Taakse jäänyt kevään ensimmäinen playoff-viikko oli Mestiksessä hätäinen ja pääosin melko yllätyksetön. Kenties jotain tavallaan merkittäväkin tapahtui, kun Vaasan Sportin viimeisin menestysunelma karkasi lapasesta lopullisesti. Sen muistolle valittakoon Viikon Kuva vaasalaisten toistaiseksi viimeisestä ilon hetkestä, jonka taltioi perjantain Sport-D Team -ottelun jälkimainingeissa Matti Prusi.

Taiteellisen vaikutelman sijaan kyseessä on puhtaasti huumorikuvan taiteenalan lukeutuva otos. Sillä ei ole väliä, että komiikka on osin tahatonta, kuten Sportin touhuissa viime aikoina muutoinkin. Kuvassa kruisailee jatkoaikamaalillaan ottelun sankariksi noussut Antti Uitto jonkin sortin palkintotraktorillaan. Huomion arvoista ovat paitsi maalaisisännän elkeet, myös kevään härskeimmät playoff-viikset.

Kun Sportin kohtalo on mikä on, kuvassa on lisäksi hieman turhankin paljon tahatonta symboliikkaa. Mopolla ei kannata läksiä moottoritielle, mutta ei se matka traktorillakaan kovin rivakasti taitu. Viime kuukausien sirkustelun jälkeen mielikuva lelutraktorista Sportin koko toiminnan kuvastajana puskee hakematta mieleen.

Kuvan tunnelma on lähes sympaattisella tavalla hassunhauska. Täysin käsittämätön idea jakaa palkintona lasten pihaleluja, mutta ei tämä aina niin vakavaa ole. Absurdia lähentelevä asetelma tuntuu myös kutsuvan kehittelemään vaihtoehtoisia repliikkejä tai kuvatekstejä. Mikäli siltä tuntuu, kommenttiloota on vapaasti käytettävissä.

Parhaita ei palkita, korkeintaan huonoimmat. Todella mukahauskalle letkauttelijalle saattaa lähteä muistoksi klassikkoteos Kausi elämästäni.

Sportin pelit on ainakin toistaiseksi pelattu, mutta menopelille on toivottavasti Uiton taloudessa käyttöä. Noin komeaa polkutraktoria nimittäin harvemmin näkee, vetää vertoja jopa meidän naapurin sällin polku-Ferrarille.

Ja Prusin kauden viimeinen kuvakooste kannattaa tietysti katsastaa myös pelitilanneotosten takia.

Miesten pelit, joita juniori dominoi

Suomessa on jo pitkään harmiteltu juniorikiekon tilaa, sillä uusia sakukoivuja ja teemuselänteitä ei ole noussut jääkiekkomaailman huipulle. Tällä kaudella kuitenkin on HIFK:n väreissä pelannut ilmiö, nimeltään Mikael Granlund. Mikke osoitti tänäänkin, että pärjää Miesten peleissä, iästään huolimatta.

Itse ainakin olin hieman skeptinen kauden alkaessa, että miten tämä nuori suurlupaus pärjäisi SM-liigan vauhdissa. Muistan kauden ensimmäisessä Lukko-HIFK ottelussa Granlundin olleen aika lailla pimennossa, kun Lukko dominoi peliä fyysisyydellään ja nopeudellaan. Siitä syksyn matsissa on menty aika lailla eteenpäin. Granlundin fysiikka on kehittynyt, joskin silti edelleen tapahtuu kuvan tapaisia asioita. Jalat lähtivät ilman ulkopuolista avitusta alta. Fysiikka paranee iän myötä ja tässä ottelussa Granlund oli jo paremmin esillä mitä syksyn ottelussa.

Kuva on kaikella tapaa mielenkiintoinen ja siitä voidaan tehdä johtopäätöksiä. Granlund lähestyy hyökkäysaluetta, takanaan Lukon hyökkääjät Teemu Nurmi ja Jakub Petruzalek. Ylivoimahyökkäys siis syntymässä. Kynät ja kikat toimivat, mutta jalka pettää alta, kenties lukkolaisen hieman avittamana. Hyökkäys tyrehtyy siihen, tällä kertaa.

Kun kuvaa lätkäottelussa kentän päädystä ovat nämä siniviivan tuntumassa tapahtuvat tilanteet niitä herkullisimpia. Kuvaan saa paljon sisältöä, valo on yleensä hyvä ja epäterävyysalue kruunaa kaiken. Tässä Granlund on juuri kaatumassa, mutta ruutuja oli myös tilanteen jälkeisestä tilasta sekä sitä ennen. Tämä on valittu siksi, koska kuva itsessään selittää tapahtuvan tilanteen.

Lähe menee…

…vielä kun voit.

18:13  2min Pulliainen Tuukka TuTo Estäminen
19:55  2min Virtanen Arttu TuTo Laitataklaus

Ja silloin kilahti. Viikon Kuva kunnioittaa tällä kertaa intohimoista fanikulttuuria.  Vancouverissa oli kylä täynnä hassuja hattuja, väärän sävyisiä KISS-meikkejä ja eläimellistä ulvontaa, ja olihan sitä lutuuria siinäkin, mutta aidoimmillaan kiekkokiima on usein Mestis-hallien intiimissä tunnelmassa. Kuten lauantaina Kupittaalla TuTo-Jukurit -ottelussa, jossa viattomia – tai syyntakeettomia – kansalaisia väijyi Stenroosin Jaska.

Kuvan herrasmies on tilapäisesti menettänyt turkulaisille tyypillisen viilipyttymäisyytensä ottelun avauserän loppuhetkillä. Eikä ehkä syyttä, onhan kotijoukkueelle juuri vihelletty toinen perättäinen rangaistus. Tovereita kuritetaan, ja Toveri kurittaa tuomareita. Jopa siinä määrin, että hän loukkaa esiintyjille varatun pelialueen fyysistä koskemattomuutta.

No, totuuden nimessä kyse ei ilmeisesti ollut aivan äkkinäisestä tuomaroinnin heikon tilan arvioinnista, vaan silminnäkijöiden mukaan kyseinen fanaatikko oli railakkaassa vauhdissa koko ottelun alun. Taltioinut hetki oli vain kiihtyneen, tai liikuttuneen, mielentilan kliimaksi. Kentän puolelle kurkottelun ja lasin takomisen jälkeen kävikin ilmeisesti niin, että palautteenantovuorossa olivat järjestyksenvalvojat, jotka poistivat räyhämielen katsomosta.

Itse ruudussahan ei sinänsä ole mitään järin ihmeellistä, vain mukavaa ohikiitävän hetken intensiteettiä. Näkymästä on varsin helppoa aistia, että nyt kiehahti. Vuorosanat eivät ole sopivia koko perheen blogiin ja vaikutelman kruunaa suojalasin yli ojentunut käsi lippuineen.

Kommunikaation kohde on jäänyt kuvan ulottumattomiin, mutta se ei haittaa. Viestintä on kaikessa yksipuolisuudessaan melko selkeää. Jotta kyseinen henkilö ei suotta leimautuisi (terveisiä vaan, jos joku tuntee), todettakoon, että vastaavia kuvatuksia irtoaisi melkein joka ottelussa, jos kuvaajilla olisi aikaa ja viitseliäisyyttä seurata katsomon kuhinaa tarkemmin.

Intohimon, lajirakkauden ja ylilyöntien lisäksi tämä kuva juhlistakoon myös sitä arvokasta asiantilaa, että lätkäkatsomo on yhä edelleen paikka, jossa on sosiaalisesti hyväksyttyä käyttäytyä apinan lailla. Ihmiselle tekee pelkästään hyvää toisinaan riisuutua sivistyksen kahleista. Hitsin nuija! Sokea seepra! Lähe menee!

Stenroosin muut tunnelmakuvat passaa katsastaa perinteiseen tapaan ottelun kuvakoosteesta.

Herkkä hetki

Silloin kun hommat menee vihkoon…

… niin vastuu kaatuu usein veskarin niskaan. Usein syynä onkin maalivahdin haparoivat otteet mutta lähes yhtä usein vahdinvaihto on valmentajan tapa herätellä joukkuetta. Niiralan montussa kameroineen operoiva Teemu Soini ikuisti 21.1.2010 Ässä-vahtien herkän hetken. Hallin keltaisensävyiset valot tuovat kuvaan mukavasti tunnelmaa, vaikka porilaisleirissä tunnelmat olivat varmasti lähinnä jäätävät. 

Taustalla vaihtoon lipuva Jussi Rynnäs sai tarpeekseen lentävistä kalakukoista ja syntyjään savolainen Eero Kilpeläinen otti torjuntavastuun. KalPaakin juniorivuosinaan edustanut “Kilpi” torjui kaikki kuopiolaisten kieroilut, mutta voittoon asti se ei silti Ässiä siivittänyt.

Merkkipaaluja

Torstaina 18.2.2010 tehtiin pari “isoa maalia”.

Viime viikon torstain liigakierrokselle sattui kaksi merkityksellistä osumaa, niin tolppien väliin kuin kameran kennollekin. Tomi Hänninen ikuisti Helsingin jäähallissa kun Kibe skodasi eli Kimmo Kuhta laukoi 200. maalinsa kotoisessa liigassa. Maalin syntyä voi tarkastella lähemmin sille omistetusta kuvakoosteesta.

Oulussa puolestaan Vesa Viitakoski iski kiekon kahdesti Tapparan verkkoon ja nousi liigan kaikkien aikojen maalintekijätilaston viidenneksi. Liekö miehen mielessä käväisseet tapahtumat 18 vuoden takaa, silloin Viitakoski nimittäin mätti maaleja kirvespaidassa Kärppien verkkoon ja oli vahvasti mukana pelastamassa Tapparan liigapaikkaa. Konkarin osuman ja muut illan tapahtumat taltioi Oulun toimituksessa tulokaskautta kuvaava Asko Veteläinen.

Kontaktilaji

Nyt sattui Jumpea linssiin.

Pelaajat pistävät itsensä kentällä useimmiten täysillä peliin. Komposiittiviidakossa on ahdasta ja harva meistä muista haluaisi laitakahinan sekaan tai jyrällä ajelevan parimetrisen puupään kolaamaksi.

Siinä missä me toimittajatkin lässytämme yläkerrassa läppärin lämmössä limpparia lipittäen, kaukalon laidalla maksetaan hintaa – joskus lähes konkreettisesti. Palelevin varpain kovissa oloissa taistelevien valokuvataiteilijoiden kunniaksi Viikon Kuva on tällä kertaa todellinen lähitaisteluotos. Turussa TPS-Lukko -pelissä seikkaili Jussi Kivimäki.

Itse pelistä ei raumalaisten ylivoimaisuuden takia jäänyt juuri kerrottavaa, mutta kuvaajan illasta meinasi tulla kallis tarina. Yllä olevassa kuvassa laukaisinta on painettu kutakuinkin samalla hetkellä kuin Lee Sweattin maila kopsahti kameran objektiiviin. Käytetty laajakulmaputki vähän valehtelee, mutta kaukana ei taida olla Antti Laaksosen keppikään.

Turkuhallissa talon intensiivisin paikka on vaihtoaitioiden välissä; parhaat huudot, paras tunnelma. Varjopuolena on vain se, että hereillä saa olla, kun kaukalon reunassa ei ole lasia suojaamassa. “Jumpe” tunnusti ampuneensa laajiksella sarjaa “sokkona” ja näinhän siinä sitten käy.

Kehnommalla tuurilla olisi tullut parin tonnin lasku kaluston korjauttamisesta. Ja vielä kehnommalla onnella maila suuhun.

Mutta mitäpä ei mies tekisi taiteen nimissä. Lopputulos on riskien arvoinen. Intensiteetistä ei uuvu kuin vähän irvistystä Laaksosen naamalta. Mailat sojottavat uhkaavasti ja horisontista lähtien kaikki on sopivan sekasortoisesti rempallaan.

Ja jälleen kerran laiva seilaa hiukan tuurillakin. Jos kuvaaja olisi nähnyt kunnolla Sweattin tulevan taklaamaan, itsesuojeluvaisto olisi varmaan kehottanut peruuttamaan muutaman askeleen. Mutta hyvä näin.

Kivimäen kuvakoosteesta kannattaa katsastaa muun muassa muut vastaavat lähiotokset, mailan viuhumiset ja tätä tilannetta edeltänyt taklaus.

Spruuuiiits!

Henri Manninen, Hokki

Iiro Tarkki, Blues

Onko juomapulloissa Aurajoen vettä vai miksi se pitää aina sylkeä pois?

Ylemmässä kuvassa Aurajoen vesi lienee jopa todennäköinen vaihtoehto, koska nappasin kuvan Kajaanin Hokin Turun vierailulta. Sen sijaan Tarkin pullossa tuskin tätä maankuulua eliksiiriä on, koska kyseisen roiskauksen ikuisti Tomi Hänninen Nordenskiöldinkadulla. Syy moiseen räkimiseen askarrutti kuvaajan mieltä ja pikagallup enemmän lajia harrastaneiden keskuudessa tuotti mm. seuraavanlaisia vastauksia:

- koska se näyttää coolilta

- ne jäädyttää kenttää vaivihkaa erän aikana

- ei tuu pissi housuu

- ettei maha täyty vedestä

Varmasti totuuden siemen piilee jokaisessa vastauksessa, mutta ehkä tämä viimeinen kuitenkin tuntuu allekirjoittaneesta todennäköisimmältä vaihtoehdolta.

Kiekkokontrolli

Kiekko, tuo pikkumusta pirulainen, on hyvä piiloutumaan kuvaajilta.

Kun peliväline on pieni ja nopea, niin sen kuvaan saaminen ei ole aina ihan helppoa. Usein se on vauhtinsa takia vain harmaa möykky ja vielä useammin se karkaa kokonaan kuvasta tai piileskelee varusteiden takana. 16.2.2010 pelatussa ottelussa oli kuitenkin kiekko, kuvaaja sekä David Leggio samalla sekunnin murto-osalla mukana.

Parhaan miessivuosan palkinnon kuvassa kaappasi Lukon Antti Laaksonen, joka pelin kuvaan hyvin sopien murjoi TPS-pelaajaa jään rakoon. Sarjajohtajan visiitti Turkuhalliin sai ansaitsemaansa näkyvyyttä ja Jatkoaika julkaisi ottelusta peräti kaksi kuvakoostetta: Jussi Kivimäen kuolemaa halveksuvat laajakulmakuvat ja allekirjoittaneen näkemykset pelin tapahtumista.

Mies, jolla on työ

Voi LOL.

Viikon Kuva lipsahti toimitusvaikeuksien vuoksi maanantaille, mutta hyvää kannatti odottaa. Viime päivien ilahduttavimmat ruudut irtosivat Hämeenlinnasta, jossa Pekka Rautiainen taltioi HPK-Kärpät -ottelua.

Näinä aikoina ei ole itsestään selvää, että työikäisellä ja -kuntoisella miehellä on työpaikka. Matti Alatalolla on, ja hän lienee siitä kiitollinen. Viime torstaina kierteli jo monenlaista spekulaatiota siitä, mikä Alatalon kohtalo olisi, jos Kärpät olisi kärsinyt Hämeenlinnassa viidennen peräkkäisen tappionsa. Oululaiset voittivat 4-3 ja Muikea-Matti saa jatkaa.

Kuvissa Pavel Rosa on tekemäisillään, tekee ja juuri tehnyt vierasjoukkueen 2-1 -johtomaalin. Idea kollaasiin lähti viimeisestä kuvasta, jonka riemu sulattaa vaikka routaisen sydämen. Tilanteen taltioituminen itsessään puolestaan on jälleen kerran todistus siitä, kuinka urheilukuvaus on usein melkoista sattumankauppaa.

Omien sanojensa mukaan valokuvataiteilija oli ohimennen väijymässä Alatalosta tuoretta “pönäriä” eli lähinnä arkistokäyttöön soveltuvaa pönötystä. Kuinkas sitten sattuikaan niin, että juuri niillä hetkillä pistettiin kentällä lättyä pussiin. Tulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan eloisa, sympaattinen ja kontekstiinsa asetettuna myös informatiivinen. Journalistina olisin mieluusti kuvittanut kyseistä peliä käsittelevän jutun koutsin hihkaisulla.

Eikö olekin toisinaan mukavaa nähdä kiekkovalmentajasta ilmeikäs kuva, jossa ei huudeta vitunmikkihiirtä kellekään tai irvistellä muutoin ahdistuksen kourissa? Tosin on tunnustettava, että olisi yhtä kutkuttavaa nähdä vastaava kuvasarja tilanteesta, jossa verkko heiluu valmentajan edustaman joukkueen omassa kenttäpäädyssä.

Alunperin julkaistun viimeisen ruudun koko komeudessaan voi bongata Rautiaisen kuvakoosteesta. Ja Alatalon työllisyystilanteen kehittymistä voi jänskättää seuraavan kerran tiistaina Kärppien vieraillessa Jyväskylässä.