Niskalaukaus
Missä kulkee spontaanin nyrkkitappelun ja turhan mäiskimisen raja?
Allekirjoittaneella ei ole mitään vahvaa mielipidettä kaukalotappeluiden tarpeellisuudesta tai jääkiekon koodistosta, mutta läheltä näkemäni Tomas Plihalin ja Kristian Kuuselan välinen nujakka ei varsinaisesti mitään riemunkiljahduksia aiheuttanut. Ottelussa nähtiin alusta lähtien molemmilta osapuolilta pientä porsastelua ja varsin lämpöisenä käynyt Plihal viestitti kaikin tavoin, että hän on valmis luopumaan hanskoistaan.
Kuuselan sitten piti kokeilla miten käy. Ruma huitaisu mailalla oli se kuuluisa viimeinen pisara ja lätty alkoi lätisemään. Kurinpalautus oli varmasti aiheellinen, mutta onko kaveria niskaan hakkaaminen se oikea tapa? Heti alkuunhan selvisi, etteivät nämä miehet paini samassa sarjassa. Tässä tapauksessa voisi sanoa, että tuomarit tekivät oikean ratkaisun kun puuttuivat nopeasti tapahtumien kulkuun. Plihal nimittäin näytti siltä, että olisi mielellään jatkanut pienempänsä muiluttamista.
Tämmöisten tapahtumien viihdearvoa ei kuitenkaan voi kiistää. Tätä kirjoittaessa nujakasta tekemäni kuvakooste on kerännyt noin kaksinkertaisen määrän lukijoita verrattuna ottelutapahtumien koosteeseen. Myös Jatkoajan ulkopuoliset tahot olivat heti kiinnostuneita kuvamateriaalista kun Turussa tapeltiin.
Läheltä ylös, ja…
Niin usein kuulee sanottavan maalipaikkojen yhteydessä “noista pitäisi tehdä”-fraasin, joka ilmentää jääkiekkoa seuraavan henkilön turhautumista kannattamansa joukkueensa edesottamuksiin. Toinen fraasi on “läheltä ylös”, sillä suomalaiset tutusti osaavat maalin edustalla hakata kiekkoa maalivahdin ponttooneihin. Kuten kuvasta näkee, siinä onnistui tiistai-illan pelissä myös Lukon Justin Morrison.
Justinin puolustukseksi on heti todettava, että jo kuvasta näkee että tilanne ei ollut helppo pelaajan kannalta. Kiekko on pystyssä ja silloin on vähän tuuripeliä, miten kiekko lähtee lavasta. Toisaalta voisi spekuloida, miksi jenkkihyökkääjä ei siirtänyt kiekkoa nopeasti kämmenpuolelle ja nostanut maalin kattoon (näin olisi toteutunut tuo iän ikuinen “läheltä ylös”-skenario).
Valokuva on aina yksi otos tilanteesta. Kaikkea muuta kuin koko totuus. Videokoosteesta voi tämänkin tilanteen kohdalla todeta, että kiekko tuli maalin eteen nopeasti, se pomppi, eikä aikaa ollut hukattavaksi. Ja vaikka kuvakulma joskus kuvissa hämääkin, niin tällä kertaa kuvasta voi tulkita sen, että jokeripelaajat ovat auttamatta myöhässä.
Hieman myöhemmin Morrison löysi loistavalla syötöllä ketjukaveri Kurtis McLeanin, jonka maalilla Lukko tasoitti illan pelin. Joten tuskin vapaa-ajalla räppäävä west coastin karvanaama kauaa jaksanut harmitella ohi mennyttä maalipaikkaa.
Ottelun muut kuvat löytyvät luonnollisesti Jatkoajan sivuilta, http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=9895.
Kaaoksen hallintaa
Tämä homma ei lähde lapasesta.
Kuten tiedetään, jääkiekko on peli, joka on upeimmillaan jatkuvaa tasapainoilua kaaoksen partaalla. Komeista sommitelmista on harhasyötön mittainen matka hirveään sotkuun, kuumottava intensiteetti tarvitsee vain riittävän kipinän muuttuakseen väkivallaksi. Sellaiseen hetkeen osui tällä kertaa Viikon Kuva. Lauantain SaiPa-Pelicans -ottelussa tunnelmia taltioi Miro Pesonen.
Toisen erän loppupuolella osapuolten keskinäinen paremmuus ei ollut vielä todellakaan selvillä, joten miehestä otettiin mittaa muutoinkin kuin maaleja tekemällä. Kuvaan on tallentunut monenlaista hulinaa, viittä vaille valmis mekkala. Peli ei ole edes käynnissä, mutta intensiteetti tihkuu melkein näppikselle.
Aina yhtä sympaattinen pussinokka Kari Sihvonen rimpuilee ja rähisee tuttuun tapaansa. Tällä erää hän lienee eksynyt väärille hoodeille, koska Pauli Levokari on lähestynyt häntä isännän ottein. Melko hyvä lukko-ote tai mattoonvienti tuosta olis kehkeytymässä, ellei kriisinhallintapartio olisi juuri karauttamassa paikalle.
Pääosan esittäjien ähellyksessä olisi tunnelmaa itsessäänkin, mutta sivuosaa esittävä linjamies varastaa nyt show’n. Virantoimituksen kiireellisyydestä kertoo lennokas saapuminen ja hätäjarrutuksen ilmoille lennättämänä jäähileet, jotka ohikiitävänä hetkenä ovat kameran kennolle tallentuneet.
Hauska nyanssi kuvassa on Levokarin ja muiden osallistujien melkoinen kokoero. Urhea linjamies yhä ylös yrittää – on juuri saanut tukevan tukiotteen sinisestä paidasta ja on ilmeisesti ryhtymässä kiipeämään Iso-Paulin niskaan. Loppusilaus tulee ruudun ulkopuolelta: Sihvosta suorastaan revitään käsistä, vasemmalta kurkottaa vielä tuntemattomaksi jäävä neljäs taho.
Ja tavanomaiseen tapaan kaaos pysyi kurissa tälläkin kertaa. Sihvosen sähinä ja Levokarin halailu olivat kumpikin lopulta vain kahden minuutin tuumaustauon arvoisia suorituksia.
Käsillä puhuminen jäi ehkä vähiin, mutta loistokkaat kuvat eivät. Pesosen muut tunnelmapalat kannattaa katsastaa ottelun kuvakoosteesta.
Mukavia valkkuja
Penkin takana on usein enemmän tunnetta kuin kentällä.
Ylemmän kuvan Harri Ahola on tunnettu tulisieluisena miehenä. Lokakuinen pressitilaisuus Kajaanissa jää muistiin yhtenä tämän kauden helmistä ja “Anna kakkua, anna sakkoa saatana!” tullee jäämään lätkäskeneen pysyväksi fraasiksi. I want you for H.A. Army -henkisen kuvan taltioi Kiekko-Vantaan kauden päättäneessä pelissä Joona-Pekka Hirvonen.
Alemmassa kuvassa purukalustoaan esittelee LeKin 2. valmentaja Marko Kangasjärvi. Mies elää joka solullaan mukana pelissä ja on usein enemmän äänessä kuin kuvan vasemmasta reunasta löytyvä päävalmentaja Sami Hirvonen. Kisan historian ensimmäisen pudotuspelivoiton (2.3. LeKi-TuTo 5-3) tunnelmia kävi ikuistamassa Juha-Matti Kuusikko.
Jee maali!
Ja taas kuva juksaa katsojaansa.
Eihän tästä voi seurata muuta kuin maali? SaiPan Petr Pohl ja Jarno Koskiranta vapaanan maalilla kiekon kanssa ja Bluesin Iiro Tarkki pelattu täysin ulos tilanteesta! Vaan kun ei niin ei.
Itse en ole kyseistä tilannetta “livenä” tai nauhalta nähnyt, mutta niin kuvan ottanut Miro Pesonen meille kuvakoosteessaan kertoi: “Tulos: ei maalia.” Taas tullaan siihen, että tallennettu tilanne on nopeampi kuin silmänräpäys. Tämä kuva kertoo mitä tapahtui 0,001 sekunnin aikana ja kaikki muu jää katsojan arvailujen varaan.
Kökkötraktori
Hei, voisiko joku tulla vähän työntämään?
Taakse jäänyt kevään ensimmäinen playoff-viikko oli Mestiksessä hätäinen ja pääosin melko yllätyksetön. Kenties jotain tavallaan merkittäväkin tapahtui, kun Vaasan Sportin viimeisin menestysunelma karkasi lapasesta lopullisesti. Sen muistolle valittakoon Viikon Kuva vaasalaisten toistaiseksi viimeisestä ilon hetkestä, jonka taltioi perjantain Sport-D Team -ottelun jälkimainingeissa Matti Prusi.
Taiteellisen vaikutelman sijaan kyseessä on puhtaasti huumorikuvan taiteenalan lukeutuva otos. Sillä ei ole väliä, että komiikka on osin tahatonta, kuten Sportin touhuissa viime aikoina muutoinkin. Kuvassa kruisailee jatkoaikamaalillaan ottelun sankariksi noussut Antti Uitto jonkin sortin palkintotraktorillaan. Huomion arvoista ovat paitsi maalaisisännän elkeet, myös kevään härskeimmät playoff-viikset.
Kun Sportin kohtalo on mikä on, kuvassa on lisäksi hieman turhankin paljon tahatonta symboliikkaa. Mopolla ei kannata läksiä moottoritielle, mutta ei se matka traktorillakaan kovin rivakasti taitu. Viime kuukausien sirkustelun jälkeen mielikuva lelutraktorista Sportin koko toiminnan kuvastajana puskee hakematta mieleen.
Kuvan tunnelma on lähes sympaattisella tavalla hassunhauska. Täysin käsittämätön idea jakaa palkintona lasten pihaleluja, mutta ei tämä aina niin vakavaa ole. Absurdia lähentelevä asetelma tuntuu myös kutsuvan kehittelemään vaihtoehtoisia repliikkejä tai kuvatekstejä. Mikäli siltä tuntuu, kommenttiloota on vapaasti käytettävissä.
Parhaita ei palkita, korkeintaan huonoimmat. Todella mukahauskalle letkauttelijalle saattaa lähteä muistoksi klassikkoteos Kausi elämästäni.
Sportin pelit on ainakin toistaiseksi pelattu, mutta menopelille on toivottavasti Uiton taloudessa käyttöä. Noin komeaa polkutraktoria nimittäin harvemmin näkee, vetää vertoja jopa meidän naapurin sällin polku-Ferrarille.
Ja Prusin kauden viimeinen kuvakooste kannattaa tietysti katsastaa myös pelitilanneotosten takia.
Miesten pelit, joita juniori dominoi
Suomessa on jo pitkään harmiteltu juniorikiekon tilaa, sillä uusia sakukoivuja ja teemuselänteitä ei ole noussut jääkiekkomaailman huipulle. Tällä kaudella kuitenkin on HIFK:n väreissä pelannut ilmiö, nimeltään Mikael Granlund. Mikke osoitti tänäänkin, että pärjää Miesten peleissä, iästään huolimatta.
Itse ainakin olin hieman skeptinen kauden alkaessa, että miten tämä nuori suurlupaus pärjäisi SM-liigan vauhdissa. Muistan kauden ensimmäisessä Lukko-HIFK ottelussa Granlundin olleen aika lailla pimennossa, kun Lukko dominoi peliä fyysisyydellään ja nopeudellaan. Siitä syksyn matsissa on menty aika lailla eteenpäin. Granlundin fysiikka on kehittynyt, joskin silti edelleen tapahtuu kuvan tapaisia asioita. Jalat lähtivät ilman ulkopuolista avitusta alta. Fysiikka paranee iän myötä ja tässä ottelussa Granlund oli jo paremmin esillä mitä syksyn ottelussa.
Kuva on kaikella tapaa mielenkiintoinen ja siitä voidaan tehdä johtopäätöksiä. Granlund lähestyy hyökkäysaluetta, takanaan Lukon hyökkääjät Teemu Nurmi ja Jakub Petruzalek. Ylivoimahyökkäys siis syntymässä. Kynät ja kikat toimivat, mutta jalka pettää alta, kenties lukkolaisen hieman avittamana. Hyökkäys tyrehtyy siihen, tällä kertaa.
Kun kuvaa lätkäottelussa kentän päädystä ovat nämä siniviivan tuntumassa tapahtuvat tilanteet niitä herkullisimpia. Kuvaan saa paljon sisältöä, valo on yleensä hyvä ja epäterävyysalue kruunaa kaiken. Tässä Granlund on juuri kaatumassa, mutta ruutuja oli myös tilanteen jälkeisestä tilasta sekä sitä ennen. Tämä on valittu siksi, koska kuva itsessään selittää tapahtuvan tilanteen.
Lähe menee…
…vielä kun voit.
18:13 2min Pulliainen Tuukka TuTo Estäminen
19:55 2min Virtanen Arttu TuTo Laitataklaus
Ja silloin kilahti. Viikon Kuva kunnioittaa tällä kertaa intohimoista fanikulttuuria. Vancouverissa oli kylä täynnä hassuja hattuja, väärän sävyisiä KISS-meikkejä ja eläimellistä ulvontaa, ja olihan sitä lutuuria siinäkin, mutta aidoimmillaan kiekkokiima on usein Mestis-hallien intiimissä tunnelmassa. Kuten lauantaina Kupittaalla TuTo-Jukurit -ottelussa, jossa viattomia – tai syyntakeettomia – kansalaisia väijyi Stenroosin Jaska.
Kuvan herrasmies on tilapäisesti menettänyt turkulaisille tyypillisen viilipyttymäisyytensä ottelun avauserän loppuhetkillä. Eikä ehkä syyttä, onhan kotijoukkueelle juuri vihelletty toinen perättäinen rangaistus. Tovereita kuritetaan, ja Toveri kurittaa tuomareita. Jopa siinä määrin, että hän loukkaa esiintyjille varatun pelialueen fyysistä koskemattomuutta.
No, totuuden nimessä kyse ei ilmeisesti ollut aivan äkkinäisestä tuomaroinnin heikon tilan arvioinnista, vaan silminnäkijöiden mukaan kyseinen fanaatikko oli railakkaassa vauhdissa koko ottelun alun. Taltioinut hetki oli vain kiihtyneen, tai liikuttuneen, mielentilan kliimaksi. Kentän puolelle kurkottelun ja lasin takomisen jälkeen kävikin ilmeisesti niin, että palautteenantovuorossa olivat järjestyksenvalvojat, jotka poistivat räyhämielen katsomosta.
Itse ruudussahan ei sinänsä ole mitään järin ihmeellistä, vain mukavaa ohikiitävän hetken intensiteettiä. Näkymästä on varsin helppoa aistia, että nyt kiehahti. Vuorosanat eivät ole sopivia koko perheen blogiin ja vaikutelman kruunaa suojalasin yli ojentunut käsi lippuineen.
Kommunikaation kohde on jäänyt kuvan ulottumattomiin, mutta se ei haittaa. Viestintä on kaikessa yksipuolisuudessaan melko selkeää. Jotta kyseinen henkilö ei suotta leimautuisi (terveisiä vaan, jos joku tuntee), todettakoon, että vastaavia kuvatuksia irtoaisi melkein joka ottelussa, jos kuvaajilla olisi aikaa ja viitseliäisyyttä seurata katsomon kuhinaa tarkemmin.
Intohimon, lajirakkauden ja ylilyöntien lisäksi tämä kuva juhlistakoon myös sitä arvokasta asiantilaa, että lätkäkatsomo on yhä edelleen paikka, jossa on sosiaalisesti hyväksyttyä käyttäytyä apinan lailla. Ihmiselle tekee pelkästään hyvää toisinaan riisuutua sivistyksen kahleista. Hitsin nuija! Sokea seepra! Lähe menee!
Stenroosin muut tunnelmakuvat passaa katsastaa perinteiseen tapaan ottelun kuvakoosteesta.
Herkkä hetki
Silloin kun hommat menee vihkoon…
… niin vastuu kaatuu usein veskarin niskaan. Usein syynä onkin maalivahdin haparoivat otteet mutta lähes yhtä usein vahdinvaihto on valmentajan tapa herätellä joukkuetta. Niiralan montussa kameroineen operoiva Teemu Soini ikuisti 21.1.2010 Ässä-vahtien herkän hetken. Hallin keltaisensävyiset valot tuovat kuvaan mukavasti tunnelmaa, vaikka porilaisleirissä tunnelmat olivat varmasti lähinnä jäätävät.
Taustalla vaihtoon lipuva Jussi Rynnäs sai tarpeekseen lentävistä kalakukoista ja syntyjään savolainen Eero Kilpeläinen otti torjuntavastuun. KalPaakin juniorivuosinaan edustanut “Kilpi” torjui kaikki kuopiolaisten kieroilut, mutta voittoon asti se ei silti Ässiä siivittänyt.
Merkkipaaluja
Torstaina 18.2.2010 tehtiin pari “isoa maalia”.
Viime viikon torstain liigakierrokselle sattui kaksi merkityksellistä osumaa, niin tolppien väliin kuin kameran kennollekin. Tomi Hänninen ikuisti Helsingin jäähallissa kun Kibe skodasi eli Kimmo Kuhta laukoi 200. maalinsa kotoisessa liigassa. Maalin syntyä voi tarkastella lähemmin sille omistetusta kuvakoosteesta.
Oulussa puolestaan Vesa Viitakoski iski kiekon kahdesti Tapparan verkkoon ja nousi liigan kaikkien aikojen maalintekijätilaston viidenneksi. Liekö miehen mielessä käväisseet tapahtumat 18 vuoden takaa, silloin Viitakoski nimittäin mätti maaleja kirvespaidassa Kärppien verkkoon ja oli vahvasti mukana pelastamassa Tapparan liigapaikkaa. Konkarin osuman ja muut illan tapahtumat taltioi Oulun toimituksessa tulokaskautta kuvaava Asko Veteläinen.
